torstai 27. lokakuuta 2016

Imetys

Vielä raskaana ollessani olin vahvasti sitä mieltä että imetän niin kauan kuin mahdollista. Vielä silloin en yhtään tiennyt miten haastavaa hommaa se on. Mitä jos vauva ei suostu syömään tissiltä? Mitä jos mulla ei tule riittävästi maitoa? Näitä asioita en osannut edes miettiä, luulin että imetys olisi ihan vaan tissi suuhun ja menoksi! Vaan eipä ei...

Mulla itselläni imetys on sujunut suht hyvin, maitoa on näyttänyt riittävän, pikkuinen on kasvanut reippaasti ja korviketta ei olla ainakaan vielä jouduttu antamaan lisäksi. Pari rintaraivaria ja tissin vastustelemista on tullut, mutta ei sen kummempaa. Mutta heti jos alkaa näyttämään siltä ettei vauva saa minulta tarpeeksi ravintoa eikä maitoa ole pumpattuna en epäröi kyllä sekuntiakaan sitä korvikkeen antoa.

Mua suoraan sanottuna ärsyttää mimmoinen mörkö korvikkeesta on tehty, varsinkin joissakin nettiryhmissä. Tulee semmoinen viba että olet ns. "huonompi äiti" jos et täysimetä. Eikös tärkeintä ole että lapsi saa riittävästi ravintoa? oli se sitten äidinmaidosta tai kokonaan korvikkeesta.

Mä olen ainakin nyt itse päättänyt mennä ihan vaan päivä kerrallaan imetyksen suhteen. Sinä päivänä kun/jos alkaa tuntua ylitsepääsemätöntä ahdistusta ja stressiä imetyksestä aijon sen lopettaa. En halua tartuttaa sitä stressiä lapseeni enkä usko että äidin itku ja ahdistus imettäessä auttaa ketään.

Olen puhunut :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti