lauantai 8. lokakuuta 2016

Synnytyskertomus

Noniin, sain vihdoinkin raapustettu jonkinlaisen synnytyskertomuksen. Pahoittelen jos tämä on hieman sekava, olen itsekin vielä hieman sekaisin koko synnytyksestä ja uudesta arjesta.

Sunnuntai-maanantai välisenä yönä heräsin klo 4 aikoihin siihen että jotain suoraan sanottuna lorahti housuun. Luulin ensin että se oli pissaa joten nousin sängystä ylös ja noustessani tunsin miten housut kastui totaalisesti. Tokaisin miehelle että nyt taisi lapsivedet mennä.

Seuraavaksi soitin Jorviin, siellä neuvottiin että viimeistään maanantai iltana sisälle jos ei supistukset ala. Kauan ei supistuksia odoteltu, ne nimittäin alkoi melkein heti puhelun jälkeen.

Yritin kärvistellä supistusten kanssa mutta jouduin soittamaan uudestaan Jorviin missä taas kehotettiin ottamaan panadolia ja mennä lämpimään suihkuun, näin myös tein.
Vaan eipä kivut loppuneetkaan ja klo 7 aamulla päätettiin lähteä synnärille.

Jorvissa mulla katsottiin tilanne, olin vain reilu sormelle auki. Muistan miten mulle iski siinä vaiheessa epätoivo, vain sormelle auki...
Tämän jälkeen mut laitettiin käyrille ja sain ensimmäisen kivunlievityksen reiteen. Noin parin tunnin päästä kätilö tuli tarkistamaan tilanteen uudestaan ja olin jo 3-4cm auki, mikä tarkoitti että mennään synnytyssaliin ja saisin epiduraalin.

Ilokaasun avulla pystyin sinnittelemään siihen asti että epiduraali saatiin laitettua ja sen jälkeen olinkin taivaassa. Kaikki kivut katosivat ja pystyin nukkumaan pari tuntia.

Klo 14 aikoihin epiduraalin vaikutus alkoi loppumaan ja pyysin saada uuden satsin. Kätilö katsoi taas tilanteen ja olin 7cm auki. Uusi annostus epiduraalia ja sain taas reilu tunnin levättyä.

Seuraavan kerran kun kätilö tuli tarkistamaan tilannetta olin täysin auki ja hän kysyikin tunsinko ponnistamisen tarvetta. Ei mennyt kuin 15 minuuttia ja piti alkaa ponnistamaan.
Ponnistusvaihe kesti 50 minuuttia ja en olisi kyllä sekuntiakaan pidempään jaksanut. Sen 50 minuutin aikana ehdittiin loppuvaiheessa hälyttää lääkäri paikalle jotta oltaisiin otettu imukuppu avuksi, mutta lääkäri ei ehtinyt kuin käydä salissa kääntymässä kun vauvan pää oli jo ulkopuolella. Hyvä niin.

Klo 16.30 syntyi meidän prinsessa, mitoin 3440g ja 51cm.

Kun nyt jälkeenpäin mietin niin itse synnytys ei ollut niin kamala kun olin kuvitellut. Meidän kätilö oli niin osaava ja mukava etten olisi kyllä voinut parempaa toivoa. 
Nämä jälkikivut ovat sitten ihan toista maata. Vasta tänään, eli 12 päivää synnytyksen jälkeen tunnen oloni suht normaaliksi. Saa nähdä toivunko näistä jälkikipu traumoista koskaan vai tuleeko meille edes vielä joskus toista lasta ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti