tiistai 24. tammikuuta 2017

Maanantai (...)

Jos mä eilen hehkutin miten ihana viikonloppu meillä oli niin meidän maanantai oli kyllä kaikkea muuta...

Mikään ei sujunut. Ensinnäkin mulla oli lääkäriaika aamupäivällä, mitä olin kauhulla odottanut.

Toiseksi, Milalla oli känkkäränkkä päivä. Päikkäreille meno tuotti niin paljon hikea, tuskaa, kyyneliä ja ennenkaikkea HUUTOA. Siis aivan päätöntä huutoa joka ikinen kerta kun olin laittamassa häntä nukkumaan...

Kolmanneksi, mun possu-riisi-vihannes lounas tippui lattialle, ja se possu annos on se annos mitä aina odotan eniten viikolla. Uskotte varmaan jos sanon että ei ollut itku kaukana.

Kun eiliset vastoinkäymiset ei mitenkään riittänyt niin tuli vielä niin saamaton ja epätoivoinen fiilis koskien tulevaa syksyä. Tuntuu etten mitenkään tule saamaan asioita järjestettyä, vaikka asiat on vasta ihan alussa ja vie aikaa...

No, ei auta itku markkinoilla. Mulla on vielä aikaa eikä asiat tapahdu itsestään, pakko vaan jatkaa yrittämistä eikä lamaantua. Tästä on hyvä jatkaa tätä päivää ja täytellä Milan vauvakirjaa sekä juoda kupponen kuumaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti