torstai 23. helmikuuta 2017

Kahvittelua

Ennen Milaa en oikein ikinä välittänyt kahvista. Sain usein kuulla että olen outo - olen parikymppinen ravintolatyöntekijä enkä juo kahvia. Pari kuukautta Milan syntymän jälkeen jokin outo kahvinhimo kuitenkin iski. En oikein tiedä miten tai miksi, aloin vain juomaan sen yhden kupposen kahvia päivittäin.

Nykyään en tiedä mitään parempaa rentoutumis keinoa kun kahvinjuonti. Milan ensimmäisillä päikkäreillä laitan tiskit, pyykit ja itseni kondikseen, mutta toisilla päikkäreillä - ah se hetki, se on pyhä hetki. Silloin heittäydyn sohvalle läppärin kanssa ja juon mun kahvikupposen.

Sitä paitsi, onko mitään kivempaa kun istua ystävän kanssa kahvilla ( ja ehkä joku leivonnainen siinä sivussa) ja parannella maailmaa? No ei ole.

Nyt kun vielä mammalomaillaan kannattaakin istua ystävien kanssa kahvilla keskellä päivää, kun se kerran on mahdollista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti