keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Onni on asenteesta kiinni

Tämä alkuviikko on ollut jotenkin erityisen rankka. Mikään ei huvita, kamala väsymys päällä kokoajan vaikka saan nukkua 8-9 tuntia joka yö, tientenkin 3-4 tunnin pätkissä.
Perjantain työvuoro ahdistaa enkä ole enää yhtään innoissani siitä että saan vähän lisää rahaa tienattua. Näillä fiiliksillä olen mennyt nämä päivät.

Tänään kun Mila ei suostunut nukahtamaan omaan sänkyyn ensimmäisille päikkäreilleen päätin pukea meille ulkovaatteet ja lähteä tunnin reippaalle vaunukävelylle. Mila saisi nukutuksi ja minä hyötyliikuntaa, winwin tilanne. Mielessäni pyöri ajatuksia ihan laidasta laitaan samalla kun työnsin vaunuja eteenpäin ja tajusin, että TOTTAKAI tuleva työvuoro ahdistaa jos mä menen sillä fiiliksellä että en halua sitä tehdä ja kaikki on p*skaa.
Mitä enemmän mietin kaikkea negatiivisella fiiliksellä niin tottakai kaikki muuttuu pakostikkin negatiiviseksi.

Nyt ei tosiaan auta muu kuin hyväksyä tilanne. Perjantaina menen illalla tekemään lyhyen työvuoron, ja lyön vetoa että kun olen sen suorittanut fiilis tulee olemaan mitä parhain. Uskon myös että tulen olemaan entistä kiitollisempi siitä että saan olla kotona, jos käyn töissä sen pari hassua kertaa kuukaudessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti