perjantai 10. maaliskuuta 2017

Syksyn suunnitelmat

Nyt kun Mila lähenee puolen vuoden ikää tarkoittaa se myös että mulla loppuu kohta vanhempainvapaa. Mulla oli toiveena aloittaa opiskelut oppisopimuksella elokuussa, mutta näyttää kyllä vahvasti siltä että joudun niitä suunnitelmia siirtämään. Emme nimittäin halua miehen kanssa laittaa Milaa vielä syksyllä hoitoon, joten töitä tulen vain tekemään 2-3 vuoroa/viikko, eikä osa-aikainen työ/opiskelu näytä natsaavan.

Nyt näyttääkin vahvasti siltä, että palaan takaisin ravintola-alalle ainakin muutamaksi kuukaudeksi. Mä en tiedä miksi, mutta mua ahdistaa töihin paluu, varsinkin tälle kyseiselle työpaikalle. Itse työnteko ei mua ahdista, olenhan ollut nyt jo tekemässä muutaman vuoron toisessa paikassa mutta pelko siitä että mua ei enää haluta takaisin vaivaa mua. Tiedän kyllä olevani hyvä työssäni ja pidetty ihminen, mutta en pääse tästä pelosta eroon.
Tiedostan että ongelma ratkeaisi sillä että otan puhelimen käteen ja soitan pomolleni mutta jo sekin pelottaa. Mitä jos mun pelko toteutuu eikä mua halutakkaan takaisin? Mitä mä sitten teen?

Olen huomannut että minusta on tullut joissakin asioissa tosi epävarma, enkä pidä siitä yhtään. Mihin on hävinnyt se itsevarma nainen joka ennen olin? Mun on pakko alkaa luottamaan taas itseeni ja siihen, että asiat järjestyvät aina jotenkin.

Tämänlaisia mietteita tällä kertaa. Mahtavaa viikonloppua <3

Keskiviikkona töihin menossa. Miten paljon mietteita voikaan mahtua ihmisen päähän?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti