perjantai 21. huhtikuuta 2017

Ihanan kamala ravintola-ala

Olen ollut ravintola-alalla yhteensä kahdeksan vuotta. Työ on kivaa ja antavaa mutta ei missään nimessä helppoa. Asiakkaita kun on ihan laidasta laitaan. (Ja kyllä, olen sitä mieltä että jos olet alan ammattilainen ja hyvä työssäsi niin työn hankaluus riippuu ihan asiakkaasta. Mukava asiakas = helppoa työtä, Äkäinen, ilkea asiakas = vaikeaa työtä)

No mutta joka tapauksessa, olin eilen pitkästä aikaa tekemässä aamuvuoron vanhalla työpaikallani ja vastaan tuli semmonen asiakas että heti hänen istuessa pöytään tiesin että tässä ei kyllä auta vaikka olisin miten ystävällinen. Lyhyesti - ruoka oli liian kallista, ravintola liian meluisa ja sotkuinen, ruoka maistui niin kauan kun sitä vielä oli lautasella, mutta heti kun lautanen oli tyhjä oli se kuulemma ollut totaalisen paskaa. Lisäksi hän maksoi laskunsa lahjakortilla minkä oli kuulemma saanut viimeksi koska oli ollut tyytymätön, joten uskon että hänen missionsa oli tälläkin kertaa saada uusi lahjakortti jolla maksaa seuraava ravintolareissu.

Mä ymmärrän että on niitä huonoja ja erittäin huonoja päiviä, mutta se että menet ravintolaan sillä asenteella että kaikki on paskaa ellei se oli ilmaista - en ymmärrä.
Onneksi suurin osa asiakkaista on ihania, ja kun näitä ei niin ihania asiakkaita joskus tulee vastaan osaan heitäkin käsitellä kiitos monen vuoden kokemuksen. Sitten kun mä jätän tämän alan taakseni niin kyllä mulla tulee kaikesta huolimatta ikävä tätä työtä ja erityisesti niitä ihania asiakkaita jonka takia mä tätä työtä olen tehnyt. Sen aika ei kuitenkaan ole vielä. Kun vanhempainvapaa loppuu heinäkuussa sopii meidän elämäntilanteeseen paremmin kuin hyvin että käyn tekemässä 1-2 vuoroa viikossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti