perjantai 22. joulukuuta 2017

Dagikseen tutustuminen

Tänään oli se päivä, kun käytiin ensimmäistä kertaa moikkaamassa tulevia dagiskavereita ja lastentarhanopettajia. Mulla on vähän semmonen fiilis että dagiksesta pois lähteminen iltapäivisin tulee olemaan se suurempi ongelma joka tuottaa pahaa mieltä (neidille siis) kun se että hänet viedään aamulla sinne. Aivan tajuton huuto alkoi kun jouduttiin keskeyttämään leikit ja suunnattiin kotiin. Mukavaa ainakin nähdä että neiti tykkäsi.
Itsekin sain oikein hyvän kuvan jo näin alkuun, ja hyvillä mielillä lähetän miehen ja Milan sinne tammikuussa tutustumaan paikkaan vielä paremmin. Neidin kaksi toveria on samassa päiväkodissa, ja toinen jopa samassa ryhmässä, joten tuttujakin löytyy.

Jos totta puhutaan, Milan dagiksen aloittaminen ei ole tuntunut yhtään pahalta - ainakaan vielä. Musta on kiva että hän pääsee oman ikäistensä seuraan, ja uskon että hän tulee oppimaan päiväkodissa paljon enemmän kuin jos olisi minun kanssa kotona.

Kotona oleminen on ollut ihanaa, mutta kyllä mä odotan tätä ihan normaalia arkea. Stressaavaa tämä tulee varmasti olemaan, ja tiedän että tulen varmasti yliväsyneenä opiskelijana - työntekijänä - äitinä vielä kaipaamaan tätä kiireetöntä elämää.

Milan fafa toi tiistaina dagisrepun meille, ja onhan tämä aivan i h a n a!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti