perjantai 19. tammikuuta 2018

Mitä meille kuuluu?

Pitkän tauon jälkeen pääsin vihdoinkin taas kirjoittelemaan. Päivät ovat olleet aika hektisiä ja koneen kanssa istuminen ei ole ollut ensimmäisenä mielessä (paitsi koulujutuissa). Nyt kuitenkin löytyi sopiva hetki istua alas ja ottaa rennosti.

Meillä tosiaan on ollut menoa ja meininkiä viime aikoina. Mies jäi kuun alussa isyyslomalle ja mä sain vuorostani kokeilla miltä tuntuu yli 50 tuntinen työviikko. Huhhuh sanon minä...
Onneksi se oli vaan se yksi viikko, ja nämä tulevat viikot näyttävät hieman rauhallisemmilta.

Mulla alkoi alkuviikosta koulu, ja koulussa olen aina maanantai sekä tiistai iltaisin. Paljoa en osaa vielä koulusta sanoa kun tosiaan olen ollut vain kaksi iltaa siellä, mutta motivaatio opiskeluun on ainakin huipussaan!

Koulun lisäksi tulen tietenkin tekemään töitä. En täyttä viikkoa, mutta vaihtelevasti 15-25 tuntia viikossa. Miehen vuorotyön takia tulee meidän pikkuneidin päiväkotiin viemiset/hakemiset olemaan enimmäkseen mun hommia, ja onnekseni sain työkuviot järjestettyä sen mukaan. Onni on ymmärtäväinen ja joustava pomo!

Tosiaan, mun koulun alkaminen ei ollut ainoa iso asia tällä viikolla, vaan meidän neidin pehmeälasku päiväkotiin alkoi myös alkuviikosta. Siellä he ovat miehen kanssa käyneet jokapäivä leikkimässä tulevien päoväkotikavereiden kanssa. Ensi viikolla jatkuu vielä pehmeälasku ja neiti saakin silloin pärjätä ilman isäänsä pieniä hetkiä, ja sitä seuraavalla viikolla alkaakin oikea kunnon päiväkotiarki.

Semmoista meille. Nyt aijon kuitenkin sulkea koneen ja vaan nauttia. Ensimmäiset koulutehtävät on palautettu, meillä on koko viikonloppu edessä, eikä meillä ole MITÄÄN suunnitelmia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti