maanantai 11. kesäkuuta 2018

135 päivää

Long time no see!

Siitä on 135 päivää kun viimeksi täällä kirjoittelin. Todellisuus iski päin pläsiä, eikä tunnit vuorokaudessa riittänyt. Sen suunnitellun 15-25 työtunnin sijaan olen painanut töitä luultavasti enemmän kuin koskaan. Siihen vielä opiskelut mukaan, niin järkyttävä aikatauluttaminen sekä jatkuvasti kalenteri kourassa käveleminen oli taattu. Jossain vaiheessa se mielenkiintokin lopahti ja koko blogi unohtui. Nyt olen kuitenkin jo jonkin aikaa pyöritellyt uusia tekstejä päässäni ja sormet ovat palaneet innostuksesta kirjoittaa.

Tämän hiljaiselon aikana on tapahtunut paljon - ainakin omasta mielestäni. Suurimpana asiana pidän kosintaa. Kyllä, rakas avomieheni päätti kosia, ja vastaukseni varmaan arvaattekin. Nyt pitää vain päättää, mennäänkö me naimisiin vuoden vai kahden päästä?
Ollaan myös kaiken tohinan keskellä ehtineet muuttaa. Keskustasta hieman syrjemmälle, lähemmäs luontoa ja tytön päiväkotia. Itseasiassa meiltä päiväkotiin on alle viiden minuutin matka. Aika lottovoitto eikö vaan?

Opiskelut on sujuneet melkeinpä moitteettomasti. Motivaatiota on riittänyt hyvin, vaikka väsymys onkin välillä painanut enemmän tai vähemmän. Reipas viikkoa vielä ja sitten jää koulu kesätauolle. En itseasiassa edes tiedä milloin koulu jatkuu omalta osaltani, sillä työpaikkani takia mun ei tarvitse tehdä kuuden viikon työharjoittelua, jonka olisi tarkoitus alkaa elokuun lopussa. Saan luultavasti edetä opinnoissa muita hieman nopeammin, mutta se selviää vasta elokuussa.

Töitä olen painanut tammikuusta lähtien kahdessa eri paikassa, mutta nyt vihdoinkin alkoi ainakin muutaman kuukauden tauko ravintola-alalta. Itseasiassa toivon ettei mun tarvitsisi palata sinne enää ollenkaan. Opinnot kun luultavasti vaihtuvat viimeistään vuodenvaihteessa päiväopinnoiksi, joten lounasravintolan pyörittäminen päiväopintojen ohella ei ole mahdollista. Sen sijaan jatkan oikein mielelläni töitä kehitysvammaisten parissa, juuri sitä työtä saankin tehdä koko kesän! Lukuunottamatta elokuun lomaa tietenkin. 

Mä tulen jatkossakin kirjoittamaan, mutta omaan tahtiin. En halua stressata, vaan kirjoitan sillon kun tekee mieli. Näin mielenkiintokin (toivottavasti) pysyy yllä. Toivottavasti sielläkin joku aina välillä jaksaa kurkata tänne. 💕

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti