maanantai 20. elokuuta 2018

Maanantai isolla ämmällä.

Kesä tuli ja meni. Vai saako näin jo sanoa? Mulla on ainakin tänään ollut se ensimmäinenmaanantailomanjälkeen fiilis, enkä voi sanoa että olisin hirveästi nauttinut tästä päivästä. Aamulla nukuttiin melkein pommiin, kun olin väsyneenä laittanut herätyskellon pois päältä. Neiti huusi kuin riivattu tultuaan päiväkotiin, siellä kun ei ollut paikalla yhtäkään tuttua hoitajaa. Mies joutui lähtemään lääkäriin jäätävän korvakivun takia. Työmatkakin tuntui pakkopullalta. Onneksi töissä olikin loppujen lopuksi oikein mukavaa, ja oli kiva huomata että asiat ovat taas loman jäljiltä kunnossa.

Me oltiin koko viimeviikko Polvijärven mökillä miehen sukulaisten kanssa. Siinä paikassa on sitä jotakin, missä kaikki murheet unohtuu. Ihmiset siellä on mulle niin rakkaita, ja tuntui niin pahalta sanoa neidin isomummulle heipat. Tämä onkin se suurin syy, miksi juuri tämä maanantai on tuntunut niin p*skalta.
Mä aloin eilen tekemään Ifolorin kuvakirjaa neidistä, jonka voin lähettää hänen isomummulleen, ja pakko myöntää että itkin pariinkin otteeseen ajatellessani miten isomummu tulee tätä arvostamaan.

Mä olen ollut tosi herkillä viimeaikoina, itseasiassa suurimman osan kesästä. Siksi täällä blogin puolellakin on ollut aika hiljaista. En tiedä käynkö läpi jotain sisäistä kriisiä, mutta toivon että olotila helpottuu kun arki alkaa rullaamaan. Koska oikeasti mä tykkään arjesta, vaikka se onkin välillä turhan hektistä.

 
 
 
Haikeaa ajatella, että päästään takaisin tänne paratiisiin vasta ensi kesänä. Mutta siinä se taika varmaan piileekin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti